Ystävyyden pysyvyyden alkaa hahmottaa sitä paremmin, mitä vanhemmaksi tulee. Elämässä on kausia, joihin liittyy eri ihmisiä, ja kausien vaihtuessa myös ihmiset vaihtuvat. Se ei toki aina ole hauskaa, mutta niin se vaan menee. Aikaa voi kulua, ja yhteydenpito olla maksimissaan kaksi riviä vuodessa, mutta vaikka kaikki olisi välillä muuttunut, ei mikään kuitenkaan muutu. Siitä tulee jotenkin hirmuisen lämmin olo, kun tapaa ystävän vuosien jälkeen, ja voi jatkaa juttua kuin eilen. Se on ihmeellistä.
Yksi minun polkuni vieressä kulkenut on löytänyt kumppanin itselleen, ja sain kutsun häihin. Yhdessä kahden muun tuohon kauteen liittyneen ystävän kanssa kokosimme heille paketin muistoilla höystettynä.
Olemme kaikki tavanneet Islannissa, ja morsian ja sulhanen rakastavat sitä maata, joten sain ajatuksen tehdä heille tilkkupeiton Islannin lipun väreissä. Siihen he voivat kääriytyä pahimman "koti-ikävän" yllättäessä muistelemaan kaikkia hauskoja siellä kokemiaan asioita. Peittoa voi halutessaan käyttää myös piknik-alustana.
Tämä peitto oli ensimmäinen tilkkupeittoni, eikä minulla ollut valmiina kaikkia tarvittavia kankaitakaan. Onneksi taas kerran oli FB ja sen ompeluyhteisöt sekä kangasholistiryhmät: Sain tarvitsemiani neuvoja kokeneemmilta ruudunliittäjiltä, sekä rahaa ja kangasta vastaan kaipaamiani lisäpaloja peittoon.
Täytyy todeta, että aikaa työssä meni taas aiottua enemmän. Reilusti aiottua enemmän. Mutta kaikesta huolimatta uskon optimismiin myös ompelussa.
Palojen järjestely oli hauskaa ja haastavaa. Eri kuosisten palojen määrä oli rajallinen ja niistä piti saada aikaan jotain riittävän symmetristä. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen.
Leikkasin ruudut noin koossa 16,5cm x 16,5cm ja ompelin ne yhteen kapeimmalla siksakilla, joka näyttää hoipertelevalta suoralta. Ompeleessa oli ajatuksena, että se joustaa edes hieman, mutta saan silti silitettyä saumat auki, jolloin peitosta tulee tasainen. (Ompeleva ystäväni kertoi minulle tästä siksakista paidan kaula-aukon huolittelussa, ja se vaikutti näppärältä). Ainakin näissä suurissa joustofroteetilkuissa ommelvalinta oli mielestäni toimiva.
Pohjakankaana on Ikean punainen fleecehuopa. Saatuani tilkut yhteen, tikkasin ne kiinni fleeceen kuviolla, joka saattaa muistuttaa morsiusparin omasta kotimaasta. Ennen reunojen kanttausta, ompelin peitot aivan reunasta yhteen suoralla ompeleella. Yritin muutenkin käyttää työtä tehdessä epätavallisen paljon kaikkia varmistelutoimenpiteitä, koska suuren ja kohtuu painavan peiton hallinta ompelukoneen ääressä tuntui haastavalta ja halusin välttää purkurin käytön.
Lopputulos olisi voinut jäädä meille kotiinkin, mutta toivon että peitto pääsee käyttöön jossain vaiheessa hääparin yhteisellä polulla...
