Pehmoja avaruuden laidalta

"Tänä vuonna Suomen suurin joululahja ommellaan yhdessä ja sen saajina ovat pienet potilaat ympäri Suomea. Tällä kampanjalla ei ole keräystiliä, ei pääyhteistyösponsoreita eikä minkäänlaista käsikirjoitusta. On vain hirmuinen kasa kansalaisten ompelemia pehmoleluja sekä kaksi sydäntä – sinun ja minun. Mihin tämä kaikki riittää jää nähtäväksi..."

Nämä kaksi avaruusoliota matkasivat minulta TAYS:in lasten infektio-osasto L04:lle pikkupotilaita ilahduttamaan. Hetken ne ehtivät kölliä Käpysen Aurinkokunnan päällä kuvattavana.

(Jostain syystä en saanut näihin kuviin värejä kohdilleen.)

Savaway Mussukat

Yllättävää vauhtia käy tämä vuosi kohti loppuaan. Ompelut ovat sujuneet niin ja näin. Blogin päivitys vain näin...

Tässä yhden illan puristus ja virtuaalihauskanpito. Vuoden viimeisen Savawayn ylläripaketin tarjosi Mussukat marraskuussa. Kuorista paljastui vihreää raitatähtitrikoota ja punaista pitsisydäntrikoota, joista minä sain ilokseni viimeistä.

Päädyin tekemään joulunalusmekon isommalle tytölle. Tällä kertaa leikkasin kankaat niin, että kaavoja käytin vain yläosassa. Muuten saksin mittanauhaa ja tunnetta apuna käyttäen.

Parituntisen jälkeen valmista oli vain osittain, kun pikku Hammastehtailija ei halunnut äidin ompelevan intensiivisesti ihan koko aikaa. Yllättävän nopeasti mekon ompelu kuitenkin sujui!

Valmista tuli seuraavana päivänä. Toista kertaa ikinä käytin pitsiä ja ensimmäistä kertaa kanttasin pään- ja hihansuut samalla kankaalla kuin itse työ.

Sopivasti satoi vielä hiukan lunta kuvia valaisemaan.

Pikkuinen tonttu hyppeli näin

Minun ei pitänyt tilata Verson puodin Joulujemmaa, mutta tilasin sitten kuitenkin palan. Ajatuksena oli ommella lapsille joulunodotuspuvut (käytännöllistä tällä ompelutahdilla tehdä sesonkivaatteita...).

Kangas on joustofroteeta, ja mielestäni ihanan tuntuista. Pitkään arvoin resorien väriä, mutta lopulta päädyin ruskeaan. Hyvä niin.

Poika sai slipoverin vanhasta pieneksi käyneestä slipoverista mallia ottaen. Erittäin haasteellisena pidin tuon V-aukon kanttausta! Katselin netin tutoriaaleja, mutta en vain tajunnut, miten kärkikulman olisi saanut siististi saumuroitua. Lopulta päädyin leikkaamaan pienen loven kankaaseen, joka sitten osoittautui hieman liian reiluksi. Ei auttanut kuin siististi ommella reikä umpeen.

Isompi tytöistä sai ihan perus liivimekon ja pienempi jämäpaloista pussihelmaisen mekkosen. Pienempää mekkoa voi ensi jouluksi muokata isompaan kokoon helmaa muuntamalla - sentään hiukan saadaan pidennettyä käyttöikää. Isompien sisarusten vaatteet sopinevat myös vuoden päästä.

Jämäpaloista sain ommeltua vielä isompien pukuihin päällitaskut. Pienimmän tasku jäi odottamaan mekkomallin muutosta.

Salaisista kankaista osa 2

Salaisen paketin ihanan pehmeästä siilitrikoosta tein tytölle tunikan pitkillä hihoilla - tai mekko siitä taisi tulla, kun en luottanut helman olevan riittävän pitkä, ja lisäsin vielä ruskean trikoon alas.

Kaavana Dreamland-tunika (OB 4/11). Kaavaa olen soveltanut aiemminkin, mutta tällä kertaa tein ensimmäisen nappihalkioni. Ihan tyytyväinen en ole sen alaosan kanttaukseen, mutta ensi kerralla sitten paremmin. Oranssi resori toimii mielestäni hyvin siilien kanssa. Vielä kun saisi tehtyä oranssit legginsit tämän kaveriksi...

Salaisista kankaista osa 1

Facebookin ompeluryhmässä järjestettiin salainen kangasvaihto. Jokainen osallistuja lähetti noin 10€ arvoisen kangas/ompelutarvikepaketin salaiselle ystävälleen, ja tarvikkeista piti ommella kuukauden sisällä jotain. Postia - ja etenkin kangaspostia - on aina hauska saada, joten osallistuinpa minäkin tähän jännitykseen.

Vaihdon myötä sain oppia, ettei posti toimi Suomessakaan aina luotettavasti. Yhden kadonneen kirjeen vielä tajuaa, mutta salainen ystäväni lähetti minulle kaksi pakettia, joista kumpikaan ei löytänyt perille. Onneksi toinen lähetyksistä löytyi tiedustelun jälkeen vielä postista, johon se oli viety toimitettavaksi pari viikkoa aiemmin. Lopulta kuori kolahti minun laatikkooni.

Kiitos vielä salainen ystäväni tästä ilahduttavasta yllätyksestä!

- Norsut ja siilit trikoota

- Kukka pul-kangasta

- Ruskea resoria

- Punainen rullalanka

- Kaksi oranssia nappia

- Villaiset sydän ja ympyrät

Käytän pyörää lähes joka päivä, ja sen satulan pinta on rikki. Minulla on ollut jo pitkään mielessä tehdä pul-kankaasta siihen suoja, ja se olikin ensimmäinen valmis ompelus ylläripaketin kankaista. Kukkakankaan kaveriksi löytyi vain sähäkkää sinistä, mutta onpa toimiva suoja.

Toisena ompeluna kukkakankaasta tein kurahanskat itselleni. Nekin ovat olleet minulla jo pitkään kokeiltavien listalla, ja nyt sain hyvän syyn tehdä ne. Kaavana käytin taas Made by Pitsin kintaita.

Hanskojen vuoren tein polarfeecestä, joten ne toivottavasti lämmittävät myös lumilinnaprojekteissa. Katsotaan... Hanskojen saumoja ei ole käsitelty, joten lätäkössä uittamiseen ne eivät sovellu. Yritän siis hillitä itseni.

Suruun

Laiva nostaa valkoiset purjeensa aamutuuleen

ja suuntaa kulkunsa ulapalle.

Seison katselemassa, kunnes se häipyy taivaanrannan taa

ja vierelläni joku sanoo: "Se on mennyt, poissa."

 

Poissako?

 

Sehän on häipynyt vain minun näkyvistäni.

Samalla hetkellä, kun joku sanoo "se on mennyt",

jotkut muut näkevät sen tulevan.

Toiset äänet huudahtavat iloisina:

"Tuolta se tulee!"

 

Sellaista on kuolema.

 

- Henry Scott Holland -

 

Kankaat löytyivät Fidalta, kaksi jonkun itsetekemää koristetyynyliinaa. Kaavana liivimekko (SK 5/09) koossa 98cm ja pienennetty kokoon 74cm. Mekot on kokonaan vuoritettu valkoisella puuvillalla. Kuvat ovat valitettavasti heikkoja.

Roosa nauha osa 2

Roosa nauha -huutikseen tein vielä kintaat sydänneuloksesta. Vuoreksi löytyi valkoista ohutta fleeceä (babyfleece ilmeisesti oikealta nimeltään).

Aiemmin en ollut kintaita tehnyt, mutta Made by Pitsi -blogista löytyi hyvä kuvallinen ohje. Kuvioiden kohdistamiseen kämmenpuolella en kyennyt, mutta sainpa resorin siististi ommeltua ohjeiden avulla.

Kintaista tuli niin mukavat käteen, että pitää tehdä jossain vaiheessa itsellekin.

Kankaat: Sydänneulos Pehemiä,

musta resori ja valkoinen babyfleece omista varastoista

Roosa nauha -huutokauppa

Tiedätkö mikä on Roosanauha?
Se on rintasyövän kansainvälinen symboli.

Kuulun innovatiiviseen ja lämminsydämiseen ompeluporukkaan joka haluaa olla mukana tekemässä hyvää!

4.10 on virallinen Roosanauha päivä ja olemme keksineet tempauksen jolla keräämme rahaa huutokaupan avulla omaan lahjoituspottiimme!

Ompelemme tuotteita joissa kaikissa on jotain pinkkiä!
Sen jälkeen pe aamusta alkaen ne laitetaan Piilon sivulle Huutokauppakansioon josta voit huutaa itsellesi uniikin käsityön!

Huutokauppa on voimassa iltaan 20.00 asti jonka jälkeen voitetun tuotteen summa maksetaan suoraan ilman välikäsiä perustamamme keräyksen sivulle;

http://oma.syopasaatio.fi/roosa-nauha/aloita-keraeys.aspx?col=5-627#.Uj2NLcuuBF8.facebook

Sen jälkeen huutamasi tuote postitetaan sinulle ompelijan toimesta.
Hyvä mieli tulee jo välittömästä sydämestä.

Tehdään yhdessä hyvää isolla porukalla!

Lahjoituksen pottiin voi toki tehdä vaikka ei huutokauppaan osallistuisikaan.Uskon että jokainen euro hyvälle asialle on tärkeä!

* * * * * * * * * * * * * *

Facebookin ompeluryhmässä on siis taas menossa hyväntekeväisyyskampanja, ja halusin ottaa siihen osaa. Huutokauppaan valmistui 98cm liivimekko Apinapuu-puuvillasta (kaavana SK 5/09). Kankaassa on haaleaa vaaleanpunaista auringoissa, kukissa ja eläimissä, ja yksinkertaisuuden rakastajana en lähtenyt lisäämään mekkoon mitään muuta pinkkiä. Vaaleanpunaisia nappeja en harmikseni löytänyt. Oli ihana ommella taas puuvillaa!

 

 

Kankaat: Apinapuu puuvilla Royal tuote,

Vaaleanpunainen puuvilla vanhasta lakanasta,

Napit ja vaaleanpunainen silkkinauha paikallinen ompelutarvikeliike

Prinssi ja prinsessa

Edellisen postauksen prinsessasynttäreille oli toivottu teemanmukaista pukeutumista. Meiltä ei vielä prinsessojen ja prinssien vaatteita löytynyt, joten pääsin ompelemaan roolivaatteita.

Materiaalit löytyivät mielestäni älyttömän huokealla kierrätyskeskusksesta, jossa verhot maksoivat 1-2€/kpl. Sieltä poimin mukaani vanhan roosan värisen satiiniverhon, vaalean kultaraitaisen valoverhon sekä jonkin sävyn ruskean samettiverhon. Sopi erinomaisesti näihin kokeilupukuihin!

Mekon kaavana käytin Mekkotehtaan Katariinaa hihalisukkeilla. Kaula-aukko olisi saanut olla hiukan pienempi, mutta muuten kiva kaava. Helma sai lopulta pienen hörselön pitkän pähkäilyn tuloksena. Koristelut riittänevät vielä toistaiseksi meidän neidille.

Prinssin polvihousuihin sovelsin jotain housukaavaa ja viittaan otin mallia päiväkodin roolivaatteista. Kultanauha ja viitan kanttinauha löytyi paikallisesta käsityöliikkeestä ja timanttinapit Tiimarista. Vaakunamerkki on äidin kätköistä.

 

Prinssi sai lisäksi vyön ja miekan tekonahasta. Olen jo pitempään halunnut kokeilla miekan tekoa, mutta sen toteutuksen suunnittelu on vienyt aikaa. Olin hankkinut jo aiemmin palan superlonipatjaa (äitiyspakkauksen patja?) miekan sisustaan, ja nyt se pääsi käyttöön. Pussillinen erivärisiä nahkapaloja löytyi kuin tilauksesta kierrätyspisteeltämme.

Tekonahka osoittautui haastavaksi ommeltavaksi monella tavalla. Käytin lopulta kaavapaperia liukasteena, jotta sain työn liikkumaan paininjalan alla. Lisäksi tajusin, ettei työtä saa noin vain käännettyä samalla tapaa kuin kankaista vastaavaa... Miekka kuitenkin valmistui, ja se on melkolailla ajatusteni mukainen. Pientä säätöä se kuitenkin vielä vaatii, jotta se kestäisi paremmin lasten leikeissä. Taidan ottaa teholiimaa avuksi.

 

Juhlavieraat matkalla prinsessasynttäreille.

Prinsessalle prinsessoja

Aina joskus kankaita tulee hankittua huumassa, huonoon vuorokaudenaikaan tai muuten vaan edesvastuuttomassa tilassa. Kyllä, yritän kehitellä itselleni varoitusjärjestelmää, jotta huomaisin tähän käyttäytymiseen johtavat merkit ajoissa ja osaisin toimia rationaalisesti tilanteen vaatimalla tavalla, mutta vielä näitä hairahduksia kuitenkin silloin tällöin sattuu.

Kun tälläinen kangas sitten saapuu kotiin, yrittää siitä keksiä jotain vakuuttavaa sanottavaa perheen toiselle aikuiselle, joka pyörittelee silmiään, samalla kun muistelee hämmentyneenä mikä ajatus tämänkin kankaan varalle mahtoi tilatessa olla. Vaarana on, että hairahduskankaat päätyvät kaapin peränurkkaan pölyyntymään, elleivät ne sovellu hyötykäyttöön vaikka kaavakokeiluihin.

Princess Castle oli yksi näitä kankaita. Ihan kiva, mutta jotenkin vaan hankala ja levoton mihinkään tarkoitukseen. Eräänä päivänä lapset saivat kuitenkin kutsun naapurintytön 4v prinsessasynttäreille, ja päätin heti, että koitan väkertää väreistäpitävälle tytölle lahjaksi prinsessatunikan. Kangas ei ollutkaan mikaan turha ostos, jee!

Kaavana käytin OB 4/13 Circus Horsea, hihojen ja helman pituus 110cm ja leveys 98cm mukaan. Helman rypytin ensimmäistä kertaa framilonilla, ja se onnistui ihmeekseni hyvin - helman saumasta tuli mukavan joustava. Helman sain ommeltua saumattomana putkena, kun kangas sattui olemaan juuri sopivan levyinen! Pienistä asioista koostuvat opettelevan ompelijan ilot... Toiseen hihaan ompelin kruunumerkin samasta kankaasta kuin hihansuiden ja kaula-aukon kantit.

Pikku prinssi suostui pukemaan tunikan päällensä, jotta äiti sai otettua sovituskuvan. Hiukan on ehkä hihat pitkät vielä sankarillekin, mutta eiköhän se jossain vaiheessa ole sopiva.

Kankaat: Princess Castle trikoo Bellapuu,

Pinkki, oranssi ja minttu luomuinterlock Pehemiä

SaVaWay Viljamin Puoti

Todettakoon nyt alkuun, että kyllä, ompelen myös muulloin kuin perjantaisin haasteita. Ne muut työt eivät vaan valmistu yhtä napakasti, jotta pääsisivät vielä blogiin esille. Mutta ehkä vielä jossain vaiheessa tulee muitankin postauksia...

Viljamin Panda kävi toimittamassa huikeat 206 pehmolelua lapsipotilaille ja oli sen jälkeen halittavana Stokkan edessä keräyslippaan ja salaisten kangaspakettien kanssa. Me Suomen syrjäseuduilla asuvat olimme saaneet haasteen ottaa riskin ja tutustua hesalaiseen. Tämä uusi tuttavuus kävi sitten tervehtimässä Pandaa, ja sai siltä yllärikangaspalaset itsensä lisäksi myös korpikavereilleen lähetettäviksi. Rohkeaa porukkaa (tai vaan äärettömän veivaushullua) löytyi niin paljon, että hesalaiset loppuivat kesken.

Minun uusi hesalaistuttavuuteni oli Piian ompeluksia -blogin Piia. Meidän ryhmämme sai palaset lilaa Puudelit puuvillaa. Olin iloinen, että pääsin ompelemaan välillä jotain muuta kuin trikoota! Puuvilla on jotenkin niin selkeää ja reilua. Haasteeseen liittyi myös kolmiosainen ryhmätehtävä, mutta kaikki saivat ommella haluamansa luomuksen. Meidän ryhmämme työstä piti löytyä punainen kukka.

 

Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla helmasta pussittavaa tunikaa. Kun näin kankaan, oli puudelien sanoma selvä - tästä se on nyt tehtävä. Koska puudelipala ei ollut suuren suuri (maksuksi oli riittänyt vain Pandan halaaminen), eikä minulla ollut järin paljoa sopivaa lisäkettä päädyin kokeilemaan tunikanompelua nuorimmaiselle.

Kaavaan hain suuntia Rabbit Jump-tunikasta ja jostain SK:sta(?) piirretystä liivimekkokaavasta. Keltainen puuvilla on miehen paikoin reikiintyneestä vauvapeitosta ja napit sekä ruusuke löytyivät pikaisesti paikallisesta ompelupuodista.

Täytyy sanoa, että kerrankin olin ihan yllättynyt, miten jouhevasti kaikki sujui. Liekö puuvillan konstailemattomuuden ansiota? Tunikan kaavakin osoittautui yllättäin toimivaksi, vaikka pelkäsinkin olevani hullu, kun yritän haastetta ei-valmiilla kaavalla. Lopputulokseen olen melkoisen tyytyväinen. Puuvilla ei ryppyyntymisensä takia ole ehkä paras materiaali laiskan silittäjän lapsen vaatteeseen, mutta on se vaan niiiin söpönen pikku tunika haukkuineen!

Piti vielä käydä kuvaamassa Puudeli puistossa.