lauantai 14. syyskuuta 2013

SaVaWay Viljamin Puoti

Todettakoon nyt alkuun, että kyllä, ompelen myös muulloin kuin perjantaisin haasteita. Ne muut työt eivät vaan valmistu yhtä napakasti, jotta pääsisivät vielä blogiin esille. Mutta ehkä vielä jossain vaiheessa tulee muitankin postauksia...

Viljamin Panda kävi toimittamassa huikeat 206 pehmolelua lapsipotilaille ja oli sen jälkeen halittavana Stokkan edessä keräyslippaan ja salaisten kangaspakettien kanssa. Me Suomen syrjäseuduilla asuvat olimme saaneet haasteen ottaa riskin ja tutustua hesalaiseen. Tämä uusi tuttavuus kävi sitten tervehtimässä Pandaa, ja sai siltä yllärikangaspalaset itsensä lisäksi myös korpikavereilleen lähetettäviksi. Rohkeaa porukkaa (tai vaan äärettömän veivaushullua) löytyi niin paljon, että hesalaiset loppuivat kesken.

Minun uusi hesalaistuttavuuteni oli Piian ompeluksia -blogin Piia. Meidän ryhmämme sai palaset lilaa Puudelit puuvillaa. Olin iloinen, että pääsin ompelemaan välillä jotain muuta kuin trikoota! Puuvilla on jotenkin niin selkeää ja reilua. Haasteeseen liittyi myös kolmiosainen ryhmätehtävä, mutta kaikki saivat ommella haluamansa luomuksen. Meidän ryhmämme työstä piti löytyä punainen kukka.


Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla helmasta pussittavaa tunikaa. Kun näin kankaan, oli puudelien sanoma selvä - tästä se on nyt tehtävä. Koska puudelipala ei ollut suuren suuri (maksuksi oli riittänyt vain Pandan halaaminen), eikä minulla ollut järin paljoa sopivaa lisäkettä päädyin kokeilemaan tunikanompelua nuorimmaiselle.

Kaavaan hain suuntia Rabbit Jump-tunikasta ja jostain SK:sta(?) piirretystä liivimekkokaavasta. Keltainen puuvilla on miehen paikoin reikiintyneestä vauvapeitosta ja napit sekä ruusuke löytyivät pikaisesti paikallisesta ompelupuodista.

Täytyy sanoa, että kerrankin olin ihan yllättynyt, miten jouhevasti kaikki sujui. Liekö puuvillan konstailemattomuuden ansiota? Tunikan kaavakin osoittautui yllättäin toimivaksi, vaikka pelkäsinkin olevani hullu, kun yritän haastetta ei-valmiilla kaavalla. Lopputulokseen olen melkoisen tyytyväinen. Puuvilla ei ryppyyntymisensä takia ole ehkä paras materiaali laiskan silittäjän lapsen vaatteeseen, mutta on se vaan niiiin söpönen pikku tunika haukkuineen!


Piti vielä käydä kuvaamassa Puudeli puistossa.










10 kommenttia:

  1. Tämä on hieno :-) Erittäin onnistunut ja niin siistin näköistä jälkeä! Ja ihania kuvia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Tuntuu, että minun on helpompi saada siistiä puuvillasta kuin trikoosta.

      Poista
  2. Tämä on kyllä tosi ihana <3 onkohan tätä kangasta pakko hankkia itsellekin... Tosi hienosti onnistunut Tunika <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista! Tämä oli minulla taas niitä kokemuksia, kun kankaasta innostuu todella vasta kun sen saa käsiinsä. Hyväntuntuinen kangas kyllä :)

      Poista
  3. Vastaukset
    1. Kiitos! Pienistä vaatteista saa onneksi helposti suloisia :)

      Poista
  4. Hieno mekko ja söpö yksityiskohta tuo rusetti puudelin päässä :) Tosi vähän tulee vaatetta puuvillasta ommeltua,melkein se on jymähtänyt tuohon trikoo osastoon....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Totta, että puuvillaa tulee käytettyä vähän. Jotenkin ajattelen, että lastenkin on mukavampi touhuta joustavammissa vaatteissa. Mutta kyllä siitä saa kivoja juttuja tehtyä!

      Poista
  5. Täydellinen, kuten kantajansakin! :)
    T.Katri

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, kiitos! Kantajan kohdalla en olisi pystynyt parempaan, mutta ompeluihin jää aina jotain pientä...

      Poista