lauantai 31. toukokuuta 2014

Lahjalohikäärmeet

Voi, mitä riemua voikaan ihminen kokea, kun saa ommeltua ihan peruspaidan melkolailla ongelmitta päiväuniaikaan! Vain viimeisessä pääntien tikkauksessa toinen ylälanka kävi vähiin ja söhrääntyi puolakoteloon sentin ennen loppua. Mutta sekin saatiin korjattua.

Tämä lähti 4v lahjaksi lasten kaverille. Kaavana More grey (OB 4/2011) katkaistuilla hihoilla.

Huomasin, että arkailen näiden kuviollisten kuosien käyttöä koko paidassa ja laitankin usein hihat yksivärisellä. Se vähentää ainakin minun ähkyäni.



tiistai 20. toukokuuta 2014

Metristä seepraa

Minä en ole koskaan pukenut lapsiani samanlaisiin vaatteisiin, mutta tälle kesälle halusin tehdä joitain samisteluvaatteita (kuten termi kai kuuluu). Ensimmäisenä vuoroon pääsi Mutturallan Annika Nykäsen suunnittelema ja Selian valmistama Savanni. Hellyyttävät pikku seeprat olivat odottaneet tilausvuoroaan jo pari kuukautta kevään etenemistä odotellessani.

Jostain kumman syystä olin hankkinut savannin seuraksi myös palan seepraraitaa, vaikka eläinkuosit eivät ole milloinkaan olleet lähellä sydäntäni. Ajatuksena oli tehdä tytöille kankaasta legginsit, mutta luovuin lopulta siitä ideasta. Pala kangasta kuitenkin päätyi toiseen mekkoon - sen verran astuin ulos mukavuusalueeltani.

Nuorimmainen sai mekon Blue Orange -kaavalla (OB 1/14).



Keskimmäisen mekon helmaan käytin seeprakuosia. Kaavana Circus Horse (OB 4/13) lyhyillä hihoilla.




Vanhimmalle On the Road -kaavalla (OB 1/13) paita muokattuna lyhythihaiseksi. Tummanruskeat resorit sopivat mielestäni hyvin Savanniin. Metsolan ruskeasta joustofroteesta ompelin Saimien pohjalta polvihousut reisitaskulla paidan kaveriksi.

 



Ensimmäistä kertaa tein vaatteita sarjatyönä, ja se oli kyllä niin tehokasta, että pitänee yrittää suosia vastaavaa uudelleenkin!


 

torstai 15. toukokuuta 2014

Puhteena pingviinit

Viime perjantaina osallistuin pitkästä aikaa salaiseen veiviin. Tällä kertaa tilatessa ei saanut tietää mistä kangas on tulossa, mutta kun postissa saapuneessa kuoressa luki Puhde-puoti, oli minulla vain yksi mielikuva mitä sisältä tulee löytymään: Pingviinitanssi luomutrikoota. Olin oikeassa.

Kangas on ihanan pehmeää ja pojalla on puutos hihattomista paidoista kesäksi, joten lähdin simppelisti liikkeelle.


Paidan kaavana on Tommy (OB 6/13). Aika slimmi malli meidän hoikalle pojalle, mutta aluspaitahan se onkin. Ajatuksenani oli värittää paitaan pingviini tai pari, mutta sitten loppui rohkeus kesken. Ihan kiva se on noinkin. Onpa edes oranssi tikkaus alareunassa.


Paidan valmistuttua minulla oli vielä jämäpala pingviinejä. Tarkoitus oli tehdä shortsit hihattoman paidan kaveriksi. Leikkasin ne mustasta trikoosta ja ompelin toiseen lahkeeseen yhden pingviinin koristeeksi. Yrittäessäni yhdistää lahkeita, huomasin ommelleeni pingviinin nurjalle. Turhan hämärää puuhastella mustan kankaan kanssa illalla...

Ärsyynnyin ja suunnittelin lopuista pigviineistä sitten tytölle mekon omalla kaavalla. Arvoin pitkään minkä väriseen trikooseen kankaan yhdistän ja päädyin ihmeekseni mustaan. Olen huono pukemaan lapsiani niin tummiin vaatteisiin, joten yritin tuoda mustaan myös väriä. Tuli siitä silti aika tumma. Musta. Tytöstä se oli kuitenkin ihana.

Tähän mekkoon ompelin ensimmäistä kertaa helmaan hunajakennon ja kylläpä se oli hidasta! Onneksi en yrittänyt tehdä sellaista veiviajalle...





Ja vielä lopuksi korvamadot kehiin:

"Kvik, kvik, kvik! 
Kvik, kvik, kvik!
Tral-lal-lal-lal-lal-lal-laa!
Kvik, kvik, kvik!
Kvik, kvik, kvik!
Tral-lal-lal-lal-lal-lal-laa!"

maanantai 5. toukokuuta 2014

Tilkkuja ystävälle

Ystävyyden pysyvyyden alkaa hahmottaa sitä paremmin, mitä vanhemmaksi tulee. Elämässä on kausia, joihin liittyy eri ihmisiä, ja kausien vaihtuessa myös ihmiset vaihtuvat. Se ei toki aina ole hauskaa, mutta niin se vaan menee. Aikaa voi kulua, ja yhteydenpito olla maksimissaan kaksi riviä vuodessa, mutta vaikka kaikki olisi välillä muuttunut, ei mikään kuitenkaan muutu. Siitä tulee jotenkin hirmuisen lämmin olo, kun tapaa ystävän vuosien jälkeen, ja voi jatkaa juttua kuin eilen. Se on ihmeellistä.

Yksi minun polkuni vieressä kulkenut on löytänyt kumppanin itselleen, ja sain kutsun häihin. Yhdessä kahden muun tuohon kauteen liittyneen ystävän kanssa kokosimme heille paketin muistoilla höystettynä.

Olemme kaikki tavanneet Islannissa, ja morsian ja sulhanen rakastavat sitä maata, joten sain ajatuksen tehdä heille tilkkupeiton Islannin lipun väreissä. Siihen he voivat kääriytyä pahimman "koti-ikävän" yllättäessä muistelemaan kaikkia hauskoja siellä kokemiaan asioita. Peittoa voi halutessaan käyttää myös piknik-alustana.


Tämä peitto oli ensimmäinen tilkkupeittoni, eikä minulla ollut valmiina kaikkia tarvittavia kankaitakaan. Onneksi taas kerran oli FB ja sen ompeluyhteisöt sekä kangasholistiryhmät: Sain tarvitsemiani neuvoja kokeneemmilta ruudunliittäjiltä, sekä rahaa ja kangasta vastaan kaipaamiani lisäpaloja peittoon.

Täytyy todeta, että aikaa työssä meni taas aiottua enemmän. Reilusti aiottua enemmän. Mutta kaikesta huolimatta uskon optimismiin myös ompelussa.

Palojen järjestely oli hauskaa ja haastavaa. Eri kuosisten palojen määrä oli rajallinen ja niistä piti saada aikaan jotain riittävän symmetristä. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen.

Leikkasin ruudut noin koossa 16,5cm x 16,5cm ja ompelin ne yhteen kapeimmalla siksakilla, joka näyttää hoipertelevalta suoralta. Ompeleessa oli ajatuksena, että se joustaa edes hieman, mutta saan silti silitettyä saumat auki, jolloin peitosta tulee tasainen. (Ompeleva ystäväni kertoi minulle tästä siksakista paidan kaula-aukon huolittelussa, ja se vaikutti näppärältä). Ainakin näissä suurissa joustofroteetilkuissa ommelvalinta oli mielestäni toimiva.


Pohjakankaana on Ikean punainen fleecehuopa. Saatuani tilkut yhteen, tikkasin ne kiinni fleeceen kuviolla, joka saattaa muistuttaa morsiusparin omasta kotimaasta. Ennen reunojen kanttausta, ompelin peitot aivan reunasta yhteen suoralla ompeleella. Yritin muutenkin käyttää työtä tehdessä epätavallisen paljon kaikkia varmistelutoimenpiteitä, koska suuren ja kohtuu painavan peiton hallinta ompelukoneen ääressä tuntui haastavalta ja halusin välttää purkurin käytön.

Lopputulos olisi voinut jäädä meille kotiinkin, mutta toivon että peitto pääsee käyttöön jossain vaiheessa hääparin yhteisellä polulla...