tiistai 3. kesäkuuta 2014

Paratiisin voikukka(puu)tahra

Mekkojen ompelu on ehkä liian kivaa, koska hiljalleen tyttöjen vaatelaatikot alkavat pursuta niitä, enkä ole vielä saanut edes toteutettua kaikkia suunnitelmiani. Nämä mekot valmistuivat kevään ensimmäiseksi helleaalloksi.

Minulle oli jäänyt pala Verson puodin sinistä Paratiisin puutarhaa, kun tein häälahjatilkkupeittoa, ja siitä sain juuri ja juuri mekon nuoremmalle tytölle. Omassa säilössä oli jo ennestään punaista Paratiisia, joten leikkelin siitä vanhemmalle tytölle oman mekon.

Isomman mekon kaavana käytin SK 1/2009 singoallaa ilman laskoksia ja hieman taitteelta kaventaen. Pienempää kokoa varten muokkasin jälleen kerran Cosy winter -neulemekon kaavaa (OB 6/2011), ja mielestäni sinisestä mekosta tuli ihan täydellinen yläosastaan. Harmi, etten piirtänyt siitä kaavaa leikkausvaiheessa.

Sitten menimme tapaamaan isomummua, ja huomaavaiset tytöt poimivat hänelle kauniita kukkia viemisiksi... Loppu on tahranpoiston historiaa.




sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Sipulimekko

Yllätyksen tuovat mukavaa piristystä elämään, ja siksi en voinutkaan vastustaa ylläriveiviä, kun sellaiseen tuli taas mahdollisuus. Tällä kertaa postia ompelijoille lähetti Royal-tuote ja kuoresta löytyi pala Maitotytön suunnittelemaa oranssipohjaista Onion-trikoota.

En olisi itse tätä valinnut, mutta yllätyspusseissa onkin parasta, mitä keksii jostain, mistä ei aiemmin ollut ajatusta (sillä minähän ostan kankaita vain tarpeeseen...). Olisin halunnut tehdä tästä paidan itselleni, mutta se ei olisi onnistunut ilman kikkailuja, joten valitsin varman tien ja tein tytölle hänen pyynnöstään mekon.

Onionin kaveriksi löysin yllättävän hyvin sävyihin sopivia kelta-oranssia trikoota sekä ruskeaa interlockia. Nappi on entisen Tiimarin ajoilta.

Halusin kokeilla mekkoon tuollaista rypytettävää kaula-aukkoa. Olin nähnyt sellaisen tässä keväällä jossain aikuisten tunikassa, ja se oli mielestäni hauskannäköinen. Mekon kaavan pohjana on käytetty Cosy winter -neulemekkoa (OB 6/2011), jota on toki muokattu melko paljon.

 






Mekosta tuli kiva. Onhan se jotensakin retro, mutta kuosi muistuttaa minua inkkarikesästä. Sitä odotellessa!

lauantai 31. toukokuuta 2014

Lahjalohikäärmeet

Voi, mitä riemua voikaan ihminen kokea, kun saa ommeltua ihan peruspaidan melkolailla ongelmitta päiväuniaikaan! Vain viimeisessä pääntien tikkauksessa toinen ylälanka kävi vähiin ja söhrääntyi puolakoteloon sentin ennen loppua. Mutta sekin saatiin korjattua.

Tämä lähti 4v lahjaksi lasten kaverille. Kaavana More grey (OB 4/2011) katkaistuilla hihoilla.

Huomasin, että arkailen näiden kuviollisten kuosien käyttöä koko paidassa ja laitankin usein hihat yksivärisellä. Se vähentää ainakin minun ähkyäni.



tiistai 20. toukokuuta 2014

Metristä seepraa

Minä en ole koskaan pukenut lapsiani samanlaisiin vaatteisiin, mutta tälle kesälle halusin tehdä joitain samisteluvaatteita (kuten termi kai kuuluu). Ensimmäisenä vuoroon pääsi Mutturallan Annika Nykäsen suunnittelema ja Selian valmistama Savanni. Hellyyttävät pikku seeprat olivat odottaneet tilausvuoroaan jo pari kuukautta kevään etenemistä odotellessani.

Jostain kumman syystä olin hankkinut savannin seuraksi myös palan seepraraitaa, vaikka eläinkuosit eivät ole milloinkaan olleet lähellä sydäntäni. Ajatuksena oli tehdä tytöille kankaasta legginsit, mutta luovuin lopulta siitä ideasta. Pala kangasta kuitenkin päätyi toiseen mekkoon - sen verran astuin ulos mukavuusalueeltani.

Nuorimmainen sai mekon Blue Orange -kaavalla (OB 1/14).



Keskimmäisen mekon helmaan käytin seeprakuosia. Kaavana Circus Horse (OB 4/13) lyhyillä hihoilla.




Vanhimmalle On the Road -kaavalla (OB 1/13) paita muokattuna lyhythihaiseksi. Tummanruskeat resorit sopivat mielestäni hyvin Savanniin. Metsolan ruskeasta joustofroteesta ompelin Saimien pohjalta polvihousut reisitaskulla paidan kaveriksi.

 



Ensimmäistä kertaa tein vaatteita sarjatyönä, ja se oli kyllä niin tehokasta, että pitänee yrittää suosia vastaavaa uudelleenkin!


 

torstai 15. toukokuuta 2014

Puhteena pingviinit

Viime perjantaina osallistuin pitkästä aikaa salaiseen veiviin. Tällä kertaa tilatessa ei saanut tietää mistä kangas on tulossa, mutta kun postissa saapuneessa kuoressa luki Puhde-puoti, oli minulla vain yksi mielikuva mitä sisältä tulee löytymään: Pingviinitanssi luomutrikoota. Olin oikeassa.

Kangas on ihanan pehmeää ja pojalla on puutos hihattomista paidoista kesäksi, joten lähdin simppelisti liikkeelle.


Paidan kaavana on Tommy (OB 6/13). Aika slimmi malli meidän hoikalle pojalle, mutta aluspaitahan se onkin. Ajatuksenani oli värittää paitaan pingviini tai pari, mutta sitten loppui rohkeus kesken. Ihan kiva se on noinkin. Onpa edes oranssi tikkaus alareunassa.


Paidan valmistuttua minulla oli vielä jämäpala pingviinejä. Tarkoitus oli tehdä shortsit hihattoman paidan kaveriksi. Leikkasin ne mustasta trikoosta ja ompelin toiseen lahkeeseen yhden pingviinin koristeeksi. Yrittäessäni yhdistää lahkeita, huomasin ommelleeni pingviinin nurjalle. Turhan hämärää puuhastella mustan kankaan kanssa illalla...

Ärsyynnyin ja suunnittelin lopuista pigviineistä sitten tytölle mekon omalla kaavalla. Arvoin pitkään minkä väriseen trikooseen kankaan yhdistän ja päädyin ihmeekseni mustaan. Olen huono pukemaan lapsiani niin tummiin vaatteisiin, joten yritin tuoda mustaan myös väriä. Tuli siitä silti aika tumma. Musta. Tytöstä se oli kuitenkin ihana.

Tähän mekkoon ompelin ensimmäistä kertaa helmaan hunajakennon ja kylläpä se oli hidasta! Onneksi en yrittänyt tehdä sellaista veiviajalle...





Ja vielä lopuksi korvamadot kehiin:

"Kvik, kvik, kvik! 
Kvik, kvik, kvik!
Tral-lal-lal-lal-lal-lal-laa!
Kvik, kvik, kvik!
Kvik, kvik, kvik!
Tral-lal-lal-lal-lal-lal-laa!"

maanantai 5. toukokuuta 2014

Tilkkuja ystävälle

Ystävyyden pysyvyyden alkaa hahmottaa sitä paremmin, mitä vanhemmaksi tulee. Elämässä on kausia, joihin liittyy eri ihmisiä, ja kausien vaihtuessa myös ihmiset vaihtuvat. Se ei toki aina ole hauskaa, mutta niin se vaan menee. Aikaa voi kulua, ja yhteydenpito olla maksimissaan kaksi riviä vuodessa, mutta vaikka kaikki olisi välillä muuttunut, ei mikään kuitenkaan muutu. Siitä tulee jotenkin hirmuisen lämmin olo, kun tapaa ystävän vuosien jälkeen, ja voi jatkaa juttua kuin eilen. Se on ihmeellistä.

Yksi minun polkuni vieressä kulkenut on löytänyt kumppanin itselleen, ja sain kutsun häihin. Yhdessä kahden muun tuohon kauteen liittyneen ystävän kanssa kokosimme heille paketin muistoilla höystettynä.

Olemme kaikki tavanneet Islannissa, ja morsian ja sulhanen rakastavat sitä maata, joten sain ajatuksen tehdä heille tilkkupeiton Islannin lipun väreissä. Siihen he voivat kääriytyä pahimman "koti-ikävän" yllättäessä muistelemaan kaikkia hauskoja siellä kokemiaan asioita. Peittoa voi halutessaan käyttää myös piknik-alustana.


Tämä peitto oli ensimmäinen tilkkupeittoni, eikä minulla ollut valmiina kaikkia tarvittavia kankaitakaan. Onneksi taas kerran oli FB ja sen ompeluyhteisöt sekä kangasholistiryhmät: Sain tarvitsemiani neuvoja kokeneemmilta ruudunliittäjiltä, sekä rahaa ja kangasta vastaan kaipaamiani lisäpaloja peittoon.

Täytyy todeta, että aikaa työssä meni taas aiottua enemmän. Reilusti aiottua enemmän. Mutta kaikesta huolimatta uskon optimismiin myös ompelussa.

Palojen järjestely oli hauskaa ja haastavaa. Eri kuosisten palojen määrä oli rajallinen ja niistä piti saada aikaan jotain riittävän symmetristä. Lopputulokseen olen kuitenkin tyytyväinen.

Leikkasin ruudut noin koossa 16,5cm x 16,5cm ja ompelin ne yhteen kapeimmalla siksakilla, joka näyttää hoipertelevalta suoralta. Ompeleessa oli ajatuksena, että se joustaa edes hieman, mutta saan silti silitettyä saumat auki, jolloin peitosta tulee tasainen. (Ompeleva ystäväni kertoi minulle tästä siksakista paidan kaula-aukon huolittelussa, ja se vaikutti näppärältä). Ainakin näissä suurissa joustofroteetilkuissa ommelvalinta oli mielestäni toimiva.


Pohjakankaana on Ikean punainen fleecehuopa. Saatuani tilkut yhteen, tikkasin ne kiinni fleeceen kuviolla, joka saattaa muistuttaa morsiusparin omasta kotimaasta. Ennen reunojen kanttausta, ompelin peitot aivan reunasta yhteen suoralla ompeleella. Yritin muutenkin käyttää työtä tehdessä epätavallisen paljon kaikkia varmistelutoimenpiteitä, koska suuren ja kohtuu painavan peiton hallinta ompelukoneen ääressä tuntui haastavalta ja halusin välttää purkurin käytön.

Lopputulos olisi voinut jäädä meille kotiinkin, mutta toivon että peitto pääsee käyttöön jossain vaiheessa hääparin yhteisellä polulla...



 

 

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Onni ja Ilona katselukangas

Meillä on ollut kotona jo esikoisen vauva-aikana Onni ja Ilona katselukortteja. Niitä on ollut seinällä hoitopöydän vieressä ja olohuoneessa sohvan yläpuolella, irtokortteina katseltavana sekä vessassa peppupesupisteellä. Minusta kortit ovat olleet myös kivoja vauvaonnittelukortteina, joten olen lähettänyt niitä myös vauvautuneille tutuilleni.

Nyt Onni ja Ilona kuvia saa myös kankaana. Saumanvara-ryhmäläiset pääsivät etujoukoissa inspiroitumaan uudesta katselukankaasta ja valmistamaan siitä, mitä kukin halusi.

Minä ompelin ensimmäistä kertaa kangaskorit (Muistutukseksi itselle, että sylinterin ja ympyrän yhdistäminen ompelemalla ei välttämättä suju tuosta noin vaan...). Löysin Ikeasta sopivaa tukevampaa valkoista kangasta päälle sekä ohkaisempaa sinistä ja punaista sisustoiksi. Toiseen koriin kiinnitin kolme ja toiseen neljä kuvaa.

Tälläinen olisi ollut kiva hoitopöydällä aikanaan, mutta nyt ne saavat palvella lasten lelusäilönä.





Toisena työnä tein pienen pöllön, jota voi tunnustella ja rapistella. Pöllön sisälle on siis laitettu paistopussia.


tiistai 25. maaliskuuta 2014

Sylillinen ilmapalloja salaiselle ystävälle

Facebookin käyttö yhdistettynä ompeluharrastukseen on siitä mukava, että se tuo monella tasolla lisäväriä omaan puuhasteluun, vaikkei harrastekavereitaan olisi koskaan nähnytkään. Ei ole pakko mennä työväenopiston "leikkisät verkkatakit omilla mitoilla"-kurssille ihailemaan muiden töitä ja jakamaan kokemuksia, koska sen voi tehdä tykkäämällä ja kommentoimalla sekä esittämällä täsmäkysymyksiä, joihin aina joku osaa vastata jotain - vähintäänkin pähkäilleensä itse samaa asiaa.

Hupia tuovat myös erilaiset vaihdot. Paikallisessa ompeluryhmässä järjestettiin salainen vaateystävä, ja lähdin mielenkiinnolla mukaan ensimmäistä kertaa tällaiseen haasteeseen. Ohjeiden mukaan kaikki tekivät salaisilleen kaksi vaatetta, ei enempää eikä vähempää.

Elisa Tuohimaan Seikkailu-jersey on ilmestymisestään lähtien houkuttanut minua, mutta kangaskaapin pursuillessa olen pidättäytynyt sitä tilaamasta. Kun sain tietää salaisen ystäväni, hamstratuista kankaista ei tuntunut löytyvän oikein sopivaa. Ajattelin Seikkailun miellyttävän myös ystävääni, joten jouduin pakon edessä tilaamaan kangasta "riittävän" palan. Pehemiä toimittikin sen nopeasti, joten pääsin yllätyksensuunnittelupuuhiin...

Aika nopeasti kangas löysi muotonsa, ja harjoittelun jälkeen valmistui tunika. Sen kaveriksi halusin tehdä polvihousut, joiden toisen lahkeen sivuun ompelin ilmapalloja perinteisellä tyylilläni. Housujen pohjakaavana Saimit hieman kavennettuna ja polvimittaan lyhennettynä.

Toiselle ompelevalle ompelu oli kyllä hirmuisen jännää, mutta myös kivaa! Satuin saamaan salaiseksi ystäväksi henkilön, jonka omia ompeluita olen ihaillut hänen blogistaan, ja jonka tyylistä ja ideoista pidän paljon. Kauhulla yritin seurata, ettei hän vain tee mitään valitsemastani kankaasta, mutta pelko oli onneksi turhaa.

Tässä paketti kuvattuna ennen postittamista.








Nämä vaatteet matkasivat siis Osifan kotiin, ja ilmeisesti ilahduttivat heitä kovin. Sehän saa tietenkin myös salaisen ompelijan hymyilemään :)

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Mallinmuokkausta


Paikallisessa ompeluryhmässämme järjestettiin salainen ystävä vaatepakettivaihto, josta myöhemmin lisää. Olin vaihtoa varten tilannut uutta kangasta ja minulla oli mielessä tietynlainen malli, jonka siitä halusin toteuttaa - halusin raglan yläosan, ei-röyhelöiset perhoshihat, rypytystä kaula-aukkoon sekä pussihelman. Selailin netin kuvia löysin meandin mallistosta lähes ajattelemani yläosan, ja siitä lähdin liikkeelle.

http://www.meandi.se/Upload/Images/2014/vt_14/141203_individ_140110.jpg

Valitsin pohjakaavaksi Mekkotehtaan Orelman, josta korotin takakappaletta niskasta (alkuperäisessä etu- ja takakappaleet ovat samat), kavensin hieman taitteelta koko mekkoa ja muokkasin sivusaumat palloksi. Hihat piirsin uudestaan lyhentäen, reilusti kaventaen ja muuttuneeseen takakappaleeseen sovittaen. Tällainen muokkaus ei kuulu perustaitoihini, mutta koen tämänlaisen näpertelyn ja pähkäilyn hauskaksi. Aina oppii jotain!

Kun kaava oli valmis, piti sitä tietysti kokeilla. Olin ostanut Ideaparkin Marimekosta 3m punapohjaista pallointerlockia, joka soveltui tähän tarkoitukseen hyvin. (Moneltakin kannalta...)



Kaula-aukon rypytin framilonilla ja kanttasin pinkillä interlockilla. Myös helma rypyttyi framilonilla. Helmaan silitin ensin taitteen, jonka jälkeen ompelin framilonin aivan taitteen viereen nurjalle, sisäpuolelle jäävän taitteen puolelle.



Koska tunikan hihat eivät yllä kainaloon saakka, piti minun keksiä, miten huolitella kainalon suu siististi. Suureksi riemukseni paikallinen meandi-myyjä sattui olemaan esittelemässä mallistoa kirppistapahtumassa, jossa kävin - ja tunnustettakoon - tein pientä vakoilua miten he olivat tämän kohdan toteuttaneet... Siispä ompelin pienen kaistaleen saumorointia peittämään.


Tunikan eteen lisäsin vielä pienen taskun, jonka yläosaa yritin myös vähän rypyttää. Se voisi olla vielä hieman ryppyisempi, mutta tällä kertaa näin.



Jälkeenpäin mietin, että oliko tämä nyt plagiointia. Näistä asioista puhutaan ajoittain paljon ompelupalstoilla. No, itse koen tämän enemmän mallin muokkauksen harjoituksena, ja onhan tuo helma kuitenkin ihan erilainen.