sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Prinssi ja prinsessa

Edellisen postauksen prinsessasynttäreille oli toivottu teemanmukaista pukeutumista. Meiltä ei vielä prinsessojen ja prinssien vaatteita löytynyt, joten pääsin ompelemaan roolivaatteita.

Materiaalit löytyivät mielestäni älyttömän huokealla kierrätyskeskusksesta, jossa verhot maksoivat 1-2€/kpl. Sieltä poimin mukaani vanhan roosan värisen satiiniverhon, vaalean kultaraitaisen valoverhon sekä jonkin sävyn ruskean samettiverhon. Sopi erinomaisesti näihin kokeilupukuihin!

Mekon kaavana käytin Mekkotehtaan Katariinaa hihalisukkeilla. Kaula-aukko olisi saanut olla hiukan pienempi, mutta muuten kiva kaava. Helma sai lopulta pienen hörselön pitkän pähkäilyn tuloksena. Koristelut riittänevät vielä toistaiseksi meidän neidille.




Prinssin polvihousuihin sovelsin jotain housukaavaa ja viittaan otin mallia päiväkodin roolivaatteista. Kultanauha ja viitan kanttinauha löytyi paikallisesta käsityöliikkeestä ja timanttinapit Tiimarista. Vaakunamerkki on äidin kätköistä.




Prinssi sai lisäksi vyön ja miekan tekonahasta. Olen jo pitempään halunnut kokeilla miekan tekoa, mutta sen toteutuksen suunnittelu on vienyt aikaa. Olin hankkinut jo aiemmin palan superlonipatjaa (äitiyspakkauksen patja?) miekan sisustaan, ja nyt se pääsi käyttöön. Pussillinen erivärisiä nahkapaloja löytyi kuin tilauksesta kierrätyspisteeltämme.

Tekonahka osoittautui haastavaksi ommeltavaksi monella tavalla. Käytin lopulta kaavapaperia liukasteena, jotta sain työn liikkumaan paininjalan alla. Lisäksi tajusin, ettei työtä saa noin vain käännettyä samalla tapaa kuin kankaista vastaavaa... Miekka kuitenkin valmistui, ja se on melkolailla ajatusteni mukainen. Pientä säätöä se kuitenkin vielä vaatii, jotta se kestäisi paremmin lasten leikeissä. Taidan ottaa teholiimaa avuksi.



Juhlavieraat matkalla prinsessasynttäreille.



sunnuntai 22. syyskuuta 2013

Prinsessalle prinsessoja

Aina joskus kankaita tulee hankittua huumassa, huonoon vuorokaudenaikaan tai muuten vaan edesvastuuttomassa tilassa. Kyllä, yritän kehitellä itselleni varoitusjärjestelmää, jotta huomaisin tähän käyttäytymiseen johtavat merkit ajoissa ja osaisin toimia rationaalisesti tilanteen vaatimalla tavalla, mutta vielä näitä hairahduksia kuitenkin silloin tällöin sattuu.

Kun tälläinen kangas sitten saapuu kotiin, yrittää siitä keksiä jotain vakuuttavaa sanottavaa perheen toiselle aikuiselle, joka pyörittelee silmiään, samalla kun muistelee hämmentyneenä mikä ajatus tämänkin kankaan varalle mahtoi tilatessa olla. Vaarana on, että hairahduskankaat päätyvät kaapin peränurkkaan pölyyntymään, elleivät ne sovellu hyötykäyttöön vaikka kaavakokeiluihin.

Princess Castle oli yksi näitä kankaita. Ihan kiva, mutta jotenkin vaan hankala ja levoton mihinkään tarkoitukseen. Eräänä päivänä lapset saivat kuitenkin kutsun naapurintytön 4v prinsessasynttäreille, ja päätin heti, että koitan väkertää väreistäpitävälle tytölle lahjaksi prinsessatunikan. Kangas ei ollutkaan mikaan turha ostos, jee!

Kaavana käytin OB 4/13 Circus Horsea, hihojen ja helman pituus 110cm ja leveys 98cm mukaan. Helman rypytin ensimmäistä kertaa framilonilla, ja se onnistui ihmeekseni hyvin - helman saumasta tuli mukavan joustava. Helman sain ommeltua saumattomana putkena, kun kangas sattui olemaan juuri sopivan levyinen! Pienistä asioista koostuvat opettelevan ompelijan ilot... Toiseen hihaan ompelin kruunumerkin samasta kankaasta kuin hihansuiden ja kaula-aukon kantit.






Pikku prinssi suostui pukemaan tunikan päällensä, jotta äiti sai otettua sovituskuvan. Hiukan on ehkä hihat pitkät vielä sankarillekin, mutta eiköhän se jossain vaiheessa ole sopiva.



Kankaat: Princess Castle trikoo Bellapuu,
Pinkki, oranssi ja minttu luomuinterlock Pehemiä

lauantai 14. syyskuuta 2013

SaVaWay Viljamin Puoti

Todettakoon nyt alkuun, että kyllä, ompelen myös muulloin kuin perjantaisin haasteita. Ne muut työt eivät vaan valmistu yhtä napakasti, jotta pääsisivät vielä blogiin esille. Mutta ehkä vielä jossain vaiheessa tulee muitankin postauksia...

Viljamin Panda kävi toimittamassa huikeat 206 pehmolelua lapsipotilaille ja oli sen jälkeen halittavana Stokkan edessä keräyslippaan ja salaisten kangaspakettien kanssa. Me Suomen syrjäseuduilla asuvat olimme saaneet haasteen ottaa riskin ja tutustua hesalaiseen. Tämä uusi tuttavuus kävi sitten tervehtimässä Pandaa, ja sai siltä yllärikangaspalaset itsensä lisäksi myös korpikavereilleen lähetettäviksi. Rohkeaa porukkaa (tai vaan äärettömän veivaushullua) löytyi niin paljon, että hesalaiset loppuivat kesken.

Minun uusi hesalaistuttavuuteni oli Piian ompeluksia -blogin Piia. Meidän ryhmämme sai palaset lilaa Puudelit puuvillaa. Olin iloinen, että pääsin ompelemaan välillä jotain muuta kuin trikoota! Puuvilla on jotenkin niin selkeää ja reilua. Haasteeseen liittyi myös kolmiosainen ryhmätehtävä, mutta kaikki saivat ommella haluamansa luomuksen. Meidän ryhmämme työstä piti löytyä punainen kukka.


Minun on jo pitkään tehnyt mieli kokeilla helmasta pussittavaa tunikaa. Kun näin kankaan, oli puudelien sanoma selvä - tästä se on nyt tehtävä. Koska puudelipala ei ollut suuren suuri (maksuksi oli riittänyt vain Pandan halaaminen), eikä minulla ollut järin paljoa sopivaa lisäkettä päädyin kokeilemaan tunikanompelua nuorimmaiselle.

Kaavaan hain suuntia Rabbit Jump-tunikasta ja jostain SK:sta(?) piirretystä liivimekkokaavasta. Keltainen puuvilla on miehen paikoin reikiintyneestä vauvapeitosta ja napit sekä ruusuke löytyivät pikaisesti paikallisesta ompelupuodista.

Täytyy sanoa, että kerrankin olin ihan yllättynyt, miten jouhevasti kaikki sujui. Liekö puuvillan konstailemattomuuden ansiota? Tunikan kaavakin osoittautui yllättäin toimivaksi, vaikka pelkäsinkin olevani hullu, kun yritän haastetta ei-valmiilla kaavalla. Lopputulokseen olen melkoisen tyytyväinen. Puuvilla ei ryppyyntymisensä takia ole ehkä paras materiaali laiskan silittäjän lapsen vaatteeseen, mutta on se vaan niiiin söpönen pikku tunika haukkuineen!


Piti vielä käydä kuvaamassa Puudeli puistossa.










perjantai 6. syyskuuta 2013

Panda tulee kylään!




Viljamin Panda on menossa vierailulle Lastenklinikalle 9.9. ja toivoi saavansa sinne viemisiksi 200 pehmolelua sairaalan infektio-osastolle K12. Osastolla jokaista sinne tulevaa lasta odottaa huoneessa pedattu sänky sekä pehmolelu. Vuodessa yli tuhatta potilasta saa hoitoa osastolla, eivätkä läheskään kaikki ehdi kiireessä ottaa lapsen omaa pehmolelua mukaan turvaksi sairaalaan.

Tämä haaste sai monet ompeluryhmästä liikkeelle, ja saattaa olla, että panda tarvitsee kantoapua pehmojen toimittamiseen osastolle. Hyvä juttu!

Täältä meidän kulmilta järjestettiin pehmoleluille ihan autokyyti pelipaikalle, joten haasteeseen oli helppo ottaa osaa. Minä valmistin neljä pöllöä pienimpiä potilaita ajatellen sekä yhden mäyräkoiran. Pöllöjen ohjeen nappasin täältä ja mäyriksen kaavoitin itse netistä löytämäni kuvan perusteella.

Lapset olivat iloisia, kun äiti teki leluja. Kaksi vanhempaa jopa auttoi niiden täyttämisessä, joten ovat hekin nyt saaneet osallistua hyväntekeväisyyteen. Voi olla, että täytyy ommella pari pehmoa myös omille lapsille, vaikka niistä tuppaakin olemaan ylitarjontaa...




 
 
Hu-huut oli pakko käydä kuvauttamassa myös ulkona. Toivotaan, että ne vetivät sisuksiinsa paljon parantavaa metsäilmaa pienille ja isommillekin pienille potilaille puhkuttavaksi.


 

Lisää Viljamin hyväntekeväisyyskampanjasta voi lukea täältä.


Pehmojen kankaat: Pallotrikoot sekä turkoosi, lime, oranssi ja ruskea luomuinterlock Pehemiä
Siipivärkit paikallinen käsityöpuoti ja
pöllöjen takaosan raitavelour kierrätyksestä

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Struggled It Work! - Vaillinainen muodonvaihdos

Viime perjantain SaVaWay haasteen tarjosi Linnel teemalla "Make It Work!". Tällä kertaa kerrottiin, ettei ylläri tule sisältämään kangasta, ja kuoresta paljastuikin naisten istuvan paidan peruskaava erilaisine variaatioineen ja muokkausohjeineen. Juuri jotain sellaista, jota olin kaivannutkin!

Kaavaa oli päivä aikaa mittailla ja piirtää itselleen sopivaksi. Ajatuksenani oli tehdä itselleni imetyspaita, mutta luovuin (onneksi) ideasta hiukan ennen haasteen alkua.

"Munaksi" valikoitui kangasvarastoni ei-lapsellisen puolen ei-kaikkein-suosikein-kangas. Pientä realismia onnistumisen suhteen oli jo ilmassa...


 Kaavan muokkaukseen sai ryhmässä kysellä lisää vinkkejä, ja sieltä jostain nappasin, että rinnanympäryksen voi tehdä reilusti napakammin, ja alempaa taas leventää. No, nappasin sitten näppäränä keskitaitteelta reilusti pois ymmärtämättä, että se tietysti kaventaa myös hartialinjaa...

"Toukaksi" kuoriutui kahden tunnin jälkeen aikas piukea pötkylä. Suunnittelemani venepääntie oli vetäytynyt kasaan ja olkapäät eivät yhtään näyttäneet siltä kuin piti. Turhautuminen täytti ilmaa.



Seuraavan yön käytin pohtimalla erilaisia korjausvaihtoehtoja. Minusta on kiva saada aikaan jotain edes hiukan toimivaa, joten halusin koittaa tehdä paidasta vielä itselleni paremmin istuvan.

Lopulta päädyin lisäämään keskelle paitaa sen leikkuuvaiheessa kaventamani 2,5cm taitteelle. Pähkäilyni tuloksena valitsin lisätä paidan kuviointia imitoivan muodon etuosaan. Ei kaikkein viisain valinta näille taidoille, mutta sillä sitten mentiin.

"Täysikasvuinen yksilöni" muuntui esiin useamman tunnin väännön jälkeen. Paidan etuosa oli saanut kuvionsa, takaosa oman "huomaa minut"-kaistaleensa ja helma kokenut lyhennyksen. Nyt paita toimii jotenkin, mutta seuraavasta versiosta aion tehdä paljon paremman.





Make it work! -kaavan voi itselleen tilata täältä.


Kankaat: Leaves kombi trikoo Linnel ja
Raitatrikoo Nosh