Onni ja Ilona katselukangas

Meillä on ollut kotona jo esikoisen vauva-aikana Onni ja Ilona katselukortteja. Niitä on ollut seinällä hoitopöydän vieressä ja olohuoneessa sohvan yläpuolella, irtokortteina katseltavana sekä vessassa peppupesupisteellä. Minusta kortit ovat olleet myös kivoja vauvaonnittelukortteina, joten olen lähettänyt niitä myös vauvautuneille tutuilleni.

Nyt Onni ja Ilona kuvia saa myös kankaana. Saumanvara-ryhmäläiset pääsivät etujoukoissa inspiroitumaan uudesta katselukankaasta ja valmistamaan siitä, mitä kukin halusi.

Minä ompelin ensimmäistä kertaa kangaskorit (Muistutukseksi itselle, että sylinterin ja ympyrän yhdistäminen ompelemalla ei välttämättä suju tuosta noin vaan...). Löysin Ikeasta sopivaa tukevampaa valkoista kangasta päälle sekä ohkaisempaa sinistä ja punaista sisustoiksi. Toiseen koriin kiinnitin kolme ja toiseen neljä kuvaa.

Tälläinen olisi ollut kiva hoitopöydällä aikanaan, mutta nyt ne saavat palvella lasten lelusäilönä.

Toisena työnä tein pienen pöllön, jota voi tunnustella ja rapistella. Pöllön sisälle on siis laitettu paistopussia.

Sylillinen ilmapalloja salaiselle ystävälle

Facebookin käyttö yhdistettynä ompeluharrastukseen on siitä mukava, että se tuo monella tasolla lisäväriä omaan puuhasteluun, vaikkei harrastekavereitaan olisi koskaan nähnytkään. Ei ole pakko mennä työväenopiston "leikkisät verkkatakit omilla mitoilla"-kurssille ihailemaan muiden töitä ja jakamaan kokemuksia, koska sen voi tehdä tykkäämällä ja kommentoimalla sekä esittämällä täsmäkysymyksiä, joihin aina joku osaa vastata jotain - vähintäänkin pähkäilleensä itse samaa asiaa.

Hupia tuovat myös erilaiset vaihdot. Paikallisessa ompeluryhmässä järjestettiin salainen vaateystävä, ja lähdin mielenkiinnolla mukaan ensimmäistä kertaa tällaiseen haasteeseen. Ohjeiden mukaan kaikki tekivät salaisilleen kaksi vaatetta, ei enempää eikä vähempää.

Elisa Tuohimaan Seikkailu-jersey on ilmestymisestään lähtien houkuttanut minua, mutta kangaskaapin pursuillessa olen pidättäytynyt sitä tilaamasta. Kun sain tietää salaisen ystäväni, hamstratuista kankaista ei tuntunut löytyvän oikein sopivaa. Ajattelin Seikkailun miellyttävän myös ystävääni, joten jouduin pakon edessä tilaamaan kangasta "riittävän" palan. Pehemiä toimittikin sen nopeasti, joten pääsin yllätyksensuunnittelupuuhiin...

Aika nopeasti kangas löysi muotonsa, ja harjoittelun jälkeen valmistui tunika. Sen kaveriksi halusin tehdä polvihousut, joiden toisen lahkeen sivuun ompelin ilmapalloja perinteisellä tyylilläni. Housujen pohjakaavana Saimit hieman kavennettuna ja polvimittaan lyhennettynä.

Toiselle ompelevalle ompelu oli kyllä hirmuisen jännää, mutta myös kivaa! Satuin saamaan salaiseksi ystäväksi henkilön, jonka omia ompeluita olen ihaillut hänen blogistaan, ja jonka tyylistä ja ideoista pidän paljon. Kauhulla yritin seurata, ettei hän vain tee mitään valitsemastani kankaasta, mutta pelko oli onneksi turhaa.

Tässä paketti kuvattuna ennen postittamista.

Nämä vaatteet matkasivat siis Osifan kotiin, ja ilmeisesti ilahduttivat heitä kovin. Sehän saa tietenkin myös salaisen ompelijan hymyilemään :)

Mallinmuokkausta

Paikallisessa ompeluryhmässämme järjestettiin salainen ystävä vaatepakettivaihto, josta myöhemmin lisää. Olin vaihtoa varten tilannut uutta kangasta ja minulla oli mielessä tietynlainen malli, jonka siitä halusin toteuttaa - halusin raglan yläosan, ei-röyhelöiset perhoshihat, rypytystä kaula-aukkoon sekä pussihelman. Selailin netin kuvia löysin meandin mallistosta lähes ajattelemani yläosan, ja siitä lähdin liikkeelle.

Valitsin pohjakaavaksi Mekkotehtaan Orelman, josta korotin takakappaletta niskasta (alkuperäisessä etu- ja takakappaleet ovat samat), kavensin hieman taitteelta koko mekkoa ja muokkasin sivusaumat palloksi. Hihat piirsin uudestaan lyhentäen, reilusti kaventaen ja muuttuneeseen takakappaleeseen sovittaen. Tällainen muokkaus ei kuulu perustaitoihini, mutta koen tämänlaisen näpertelyn ja pähkäilyn hauskaksi. Aina oppii jotain!

Kun kaava oli valmis, piti sitä tietysti kokeilla. Olin ostanut Ideaparkin Marimekosta 3m punapohjaista pallointerlockia, joka soveltui tähän tarkoitukseen hyvin. (Moneltakin kannalta...)

Kaula-aukon rypytin framilonilla ja kanttasin pinkillä interlockilla. Myös helma rypyttyi framilonilla. Helmaan silitin ensin taitteen, jonka jälkeen ompelin framilonin aivan taitteen viereen nurjalle, sisäpuolelle jäävän taitteen puolelle.

Koska tunikan hihat eivät yllä kainaloon saakka, piti minun keksiä, miten huolitella kainalon suu siististi. Suureksi riemukseni paikallinen meandi-myyjä sattui olemaan esittelemässä mallistoa kirppistapahtumassa, jossa kävin - ja tunnustettakoon - tein pientä vakoilua miten he olivat tämän kohdan toteuttaneet... Siispä ompelin pienen kaistaleen saumorointia peittämään.

Tunikan eteen lisäsin vielä pienen taskun, jonka yläosaa yritin myös vähän rypyttää. Se voisi olla vielä hieman ryppyisempi, mutta tällä kertaa näin.

Jälkeenpäin mietin, että oliko tämä nyt plagiointia. Näistä asioista puhutaan ajoittain paljon ompelupalstoilla. No, itse koen tämän enemmän mallin muokkauksen harjoituksena, ja onhan tuo helma kuitenkin ihan erilainen.

Myöhään syntynyt

Tämä mekko valmistui harmikseni noin neljä-viisi kuukautta liian myöhään sesonkiin nähden. Ajatus kaavakokeilusta ja kankaasta oli ollut päässäni jo pitkään, mutta jostain syystä se ei kuitenkaan päässyt priorisointiprosesseissani johtopaikoille. Harmi, sillä tästä tuli juuri niin ihana kuin olin ajatellutkin. Toivotaan siis viileää kevättä!

Kaavakokeiluna Cosy winter -neulemekko (OB 6/2011), ilman alusmekkoa. Usein kuukkeloin muiden tuotoksia valitsemastani kaavasta ennen tositoimia, mutta hämmästyksekseni tästä ei juuri löytynyt kuvia. Minusta mekon malli on todella kiva - ja mikä parasta - yksinkertainen. Seuraavaksi voisi koittaa kaavoittaa kaula-aukon ja kauluksen erimalliseksi.

Sydänneulos ostettu viime syksynä Pehemiältä, ja harmaa resori nyt Eurokankaasta.

 

 

Merkurius, venus, maa, mars - eikun lehmä, leijona, mustekala...

 

Olen huono pukemaan lapsiani mustaan, mutta kun olin jonkin aikaa nähnyt tätä Käpysen Aurinkokuntaa, tilasin sitä meillekin palan. Ajatuksena oli heti alusta asti tehdä siitä huppari, jonka huppuun tulee tähtitrikoo. Olisin halunnut sen oranssina, mutta en löytänyt sopivan punaoranssia sävyä, joten päädyin lopulta ruskeaan.

En ollut tehnyt hupparia aiemmin, ja hupusta tulikin mielestäni melko suuri, vaikka olin tekevinäni sen ihan kaavojen mukaan. Huppari on muokattu Be Careful Out There:n kaavasta (OB 4/2012) vetoketjuttomaksi.

Oranssit velourhousut tuovat onneksi väriä kokonaisuuteen. Velour myös Käpyseltä. Kaavana Saimit taas inan kavennettuna. Lahkeisiin pistin tällä kertaa kuminauhat.

Lahjaksi kavereille

Meillä on aivan liikaa tavaraa, aikuisten tavaraa ja lasten tavaraa. Yhtenä keinona tavarakaaoksen hillitsemisessä meillä on kuluneella kaudella järjestetty lasten kaverisynttärit lahjattomina. Kaveripiirissämme oli parissa perheessä vastaavia "Ilman lahjaa"-juhlia jo vietetty, joten sain tarvitsemaani vahvistusta ajatukselleni heiltä. Aluksi päätös tuntui itsestäkin hieman radikaalilta, mutta juhlissa kaikki sujui loistavasti myös ilman tätä ohjelmanumeroa. Jotenkin haluaisin opettaa lapseni siihen, ettei kaikkea tarvitse olla valtavia määriä, ja esimerkiksi synttäreillä voi nauttia kavereiden seurasta, tarjoiluista ja muusta juhlatunnelmasta yhtä paljon kuin siitä hetkellisestä mielihyvästä minkä lahjan avaaminen saa aikaan.

Uskon, etten ole ainoa lapsellinen, joka toivoisi vähemmän pikkusälää omaan kotiinsa. Siksi olen viimeaikoina yrittänyt olla ostamatta lelulahjoja, kun lapsiamme on kutsuttu kaverisynttäreille. Sen sijaan olen itsekkäästi käyttänyt tilaisuutta hyväkseni ja keventänyt omaa kangasvarastoani...

Tämä ihanan pehmeästä Noshin kissakankaasta tehty mekko meni lahjaksi 3-vuotiaalle tytölle. Kaavan kehittelin itse yhdistelemällä muutamaa mekkokaavaa. Tästä kankaasta tehdyissä vaatteissa olen joskus nähnyt kruunuja, joten tein tähänkin pienen kruunuyksityiskohdan. Saaja nimesi mekon heti Prinsessakissa-mekoksi.

Tämä pinnityyny on tehty Mekkotehdas-kirjan ohjeella ja se matkasi lahjaksi 5-vuotiaalle tytölle, hieman erilaisella täydennyksellä tosin. Käytin tyynyn materiaalina trikoojämiä. Pinnikiinnityssuikaleisiin silitin tukikankaat.

Lopuksi sanottakoon vielä, että ihan kenelle tahansa en uskalla antaa itsetehtyä lahjaksi. Ajattelen, että lahjan on kuitenkin hyvä ilahduttaa saajaansa.

Onko teillä vietetty lahjattomia lastensynttäreitä ja viettekö usein itsetehtyjä lahjoja?

Poikamaisempi setti Sylva-huutikseen

Sylva-huutista varten halusin tehdä toisen setin pojille - tai saa sen joku autotyttökin pukea päälleen.

Päätin vihdoin kokeilla Ottobren Papana-paitakaavaa (OB 4/2010), joka minulla on ollut piirrettynä jo pitemmän aikaa. Lisäsin paidan etupuolelle tuomaan ilmettä pussitaskun saman lehden Kärry-kaavasta sekä taakse kyynärpaikat.

 Housuiksi tein perussimppelit Saimit (OB1/2009).